Ensimmäisen (ja toisen) kerran Emoryssa

Kävin torstaina ensimmäisen kerran yliopistolla. Päivän merkittävin seikka: maahantuloasiakirjoissani huomattiin virhe.

Kävin perjantaina toisen kerran yliopistolla. Päivän merkittävin seikka: tapasin professorini.

Lähdin torstaiaamuna aikaisin kävellen (!) yliopistolle, koska olin ilmoittautunut kansainvälisten tutkijoiden orientaatioon. Hikisen kävelylenkin jälkeen minulle selvisi, että tutkijaorientaatio oli minulle väärä paikka. Näytin kuitenkin toimiston työntekijöille maahantuloasiakirjani. Tästä seurasi hieman työntekijöiden ryntäilyä huoneesta toiseen. Minulle kerrottiin, että kaksi asiakirjaa oli leimattu oikein, mutta kolmanteen oli merkitty väärä viisumityyppi. En totisesti ollut tarkastanut, mitä virkailija oli lentokentällä kirjoittanut papereihini! Toimistossa arveltiin, että virhe vaikeuttaisi sosiaaliturvatunnuksen ja ajokortin saamista, mutta koska virhe ei ollut kolmesta asiakirjasta tärkeimmässä, minun ei tarvinnut palata kiireen vilkkaa lentokentälle korjaamaan virhettä. Sen sijaan saanen uuden version DS2019-lomakkeesta ihan postin välityksellä.

Perjantaina lähdin uudelleen yliopistolle, koska olin sopinut minua mentoroivan professorin kanssa lounastapaamisen. En ollut parhaimmillani: olin kai  saanut torstaina jonkinlaisen auringonpistoksen ja vietin torstai-illan väsyneenä ja kiukutellen kotona, hyttyset olivat pistäneet minut punapilkulliseksi (lisää kiukuttelua), enkä ollut saanut enää aamuyöllä jännitykseltäni unta. Puristin kuitenkin urheasti lahjakassia ja marssin yliopistolle. Ja kuten aina amerikkalaisten kanssa, tapaaminen oli miellyttävä. Arvoston mentorini ystävällisyyttä, älykkyyttä ja tehokkuutta. Halusin työskennellä hänen kanssaan kahdesta syystä: Ensinnäkin, hän on yksi harvoista tutkimani tekstin, Hymnien kirjan, asiantuntijoista. Toiseksi, hän tuntee laajan kirjon erilaisia tutkimusmetodeja. Nämä kaksi ominaisuutta tulivat esiin lounaallakin. Hän kertoi tutustuneensa metodiin, josta voisi olla hyötyä Hymnien kirjan tutkimuksessa. Mitä kauniimpaa voikaan ihminen sanoa?

Aika tarkalleen keskellä kampusta

Siltä varalta, ettei tiedä, missä on

Teologinen kirjasto, jossa tulen viettämään aikaani

Taustalla siintää Atlantan keskusta, jossa en ole vielä käynyt