Chicago – Amerikan Lahti

Monen muun raamatuntutkijan tapaan pyhiinvaelsin viime viikon lopulla Chicagoon, jossa oli alan suurin konferenssi. Konferenssitunnelmat olivat perinteiset:

Konferenssi oli akateemisesti antoisa, ja oli ihanaa tavata myös suomalaisia kollegoja. Ensimmäiset ”vieraani” Yhdysvalloissa. Paikallinen Fulbright-osasto on kovasti huolissaan, tapaavatko stipendiaatit riittävästi uusia ihmisiä. Ongelma on kuitenkin päinvastainen, kuten eräs saksalainen vahvasti todisti: ”I moved to another continent, I f***ing meet new people.”

Kesken kiireisimmän loppuvuoden vietin viikon Chicagossa ja ehdin leikkiä vähän turistiakin.

Atlantassa muistutettiin, että nyt pitäisi ahkeroida loppuvuoden työt valmiiksi.

Deep South

Tästä blogista uhkaa tulla (pelkkä) matkapäiväkirja siitä yksinkertaisesta syystä, että olen matkustanut viimeisen kuukauden aikana paljon: Savannah, Appalakit, viime viikonloppuna Georgian maaseutu ja ensi viikolla Chicago. En kuitenkaan malta olla kertomatta viimeisimmästä retkestä. Kyseessä oli Fulbrightin järjestämä retki Georgian maaseudulle, ja olimme taas liikenteessä vaikuttavalla joukolla: edustus löytyi 44 maasta.

Kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta keskityn vierailuumme Koinonia-nimisellä maatilalla, sillä vierailu tiivisti hyvin sen, mistä koko retkessä ja ehkä Georgian maaseudussakin oli kyse: maanviljelystä, ihmisoikeuksista, kristinuskosta ja pähkinöistä.

Kaksi pariskuntaa perusti Koinonia-nimisen yhteisön vuonna 1942 keskelle Georgian köyhää maaseutua. Koinonia oli poikkeuksellinen maatila muun muassa siksi, että siellä mustat ja valkoiset viljelivät maata yhdessä tasa-arvoisina. Aluksi tämä ajan hengen vastainen joukko sai elää rauhassa, mutta 50-luvulla ihmisoikeusliikkeen synnyttyä, Koinonia sai kokea kovia: farmia pommitettiin, ammuttiin, sen tuotteet asetettiin boikottiin ja maatila yritettiin ostaa, jotta sen asukkaat lähtisivät pois. Koinonia pyysi apua tukalaan tilanteeseensa jopa presidentti Eisenhowerilta mutta tuloksetta. Vasta 60-luvulla ympäristön paine alkoi helpottaa.

Jo Koinonian nimestä voi päätellä, että sen perustaja oli Uuden testamentin eksegeetti. Clarence Jordan halusi perustaa yhteisön, joka oli kuin Apostolien tekojen kuvaamat ensimmäiset seurakunnat: rauha, rakkaus, oikeudenmukaisuus, yhteinen omaisuus, siispä Jumalan valtakunta maan päällä. Qumran-tutkijana täytyy lisätä, että nykyinen Koinonia on ottanut vaikutteita myös jahadilta: Koinoniassa vietetään vuosittain liitonuudistamisenseremoniaa, jossa uudet jäsenet otetaan yhteisön jäseniksi.

Koinonian jäsenillä ja presidentti Carterilla, jonka myös tapasimme, oli samansuuntaisia ajatuksia: kristillinen vakaumus johtaa rauhaan, yksinkertaiseen elämäntapaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Kävin kuuntelemassa Carterin opetusta kirkossa, ja vaikka hän ei sitä aivan niin sanonut, luulen, että hänen elämänsä keskeinen tavoite on Kristuksen jäljitteleminen. Siksi hän liehuu vielä 88-vuotiaana maailmalla edistämässä rauhaa ja ihmisoikeuksia (kavereinaan muun muassa Martti, Kofi ja Desmond). Itse asiassa Koinoniaa ja presidentti Carteria yhdistää Habitat for Humanity –järjestö, joka syntyi Koinoniassa ja jonka työhön Carterit osallistuvat joka vuosi viikon verran.

Ai niin, ja ne pähkinät. Georgiassa viljellään paljon pähkinöitä, ja nyt on sadonkorjuuaika (töllistelimme innolla konetta, jonka tehtävänä oli ravistaa pekaanipähkinäpuuta ja tiputtaa pähkinät). Kannoin siis minäkin korteni kekoon ja ostin Koinoniasta (aika paljon) herkullista pähkinäsuklaata. Ehkä sanovat minustakin joku päivä: Syömäri ja juomari, syntisten ystävä (Matt. 11:19).