Pelkoa ja inhoa Atlantassa, osa 2

Termi "freshman fifteen" tarkoittaa viittätoista paunaa, jonka verran yliopisto-opiskelijat lihovat ensimmäisen opiskelijavuoden aikana. Epäilin jo etukäteen, että ruoka aiheuttaa täällä päänvaivaa.

Georgiassa on miljoona ylipainoista lasta (enemmän on vain Missisipin osavaltiossa), ja joskus saa kuulemma mennä perheessä monta sukupolvea taaksepäin, ennen kuin löytyy joku, joka osaa laittaa ruokaa. Mielestäni se näkyy kaupan tarjonnassa. Välillä yllätyn siitä, että jotkut perustuotteet kuten tuore hiiva ovat täällä melkein tuntemattomia. Yritin kaupassa selittää, mitä tuore hiiva on: "Hmm, it makes the bread rise...well...it's usually kept in the fridge, hmm..." Neljäs kaupan työntekijöistä tiesi, mitä tuore hiiva on. Pääsääntöisesti ruoka näyttää tulevan täällä aika valmiina purkista.Vastapainoksi on kyllä todettava, että hedelmät ovat mainion makuisia. On hyvä palata Suomeen tietäen, että Suomen kaupat ovat laittaneet avokadoasiat kuntoon!

Paikalliseen tapaan käyn paljon ulkona syömässä. Ulos lähteminen katkaisee mukavasti istumatyön tekemisen (koska en ole vielä siirtänyt työpistettäni ravintolaan). Aivan talomme vieressä sijaitsevalla ostarilla on paljon ravintoloita ja pikaruokaloita. Tarjolla on italialaista, ranskalaista, meksikolaista, japanilaista, pari pihviravintolaa...Emoryn ruokalakin muistuttaa enemmän pikaruokaravintolamaailmaa kuin (suomalaista) yliopistoruokalaa.

Atlantassa annoskoot eivät ole kuitenkaan niin valtavia kuin etukäteen oletin. Poikkeuksen tekevät jälkiruoat. Ennätystä pitää yllä suklaakakkupala, jonka syömiseen meni kaksi päivää ja viisi eri ateriointikertaa.

Eurooppalainen maahanmuuttaja

Olen samaistunut USA:ssa asuessani aivan uudenlaisiin ihmisryhmiin. Ensinnäkin olen alkanut kokea itseni eurooppalaiseksi. Ennen muuttoa en juurikaan puhunut Euroopasta yhtenä kokonaisuutena tai ajatellut, että on olemassa sellaisia asioita kuin eurooppalaisuus tai eurooppalainen. Eurooppa tuntuu täältä katsottuna pienemmältä ja yhtenäisemmältä kuin Suomesta katsottuna. "Matkustan kesällä Eurooppaan, olen kotoisin Euroopasta." Minulla on myös jonkinlainen kokemus jaetusta kulttuurista ja historiasta, että me eurooppalaiset tarkoitamme jotain samaa, kun sanomme "American". 

Tavattuani muita vaihtareita ympäri maailmaa ajattelin, kuinka lähellä toisiaan suomalainen ja amerikkalainen kulttuuri kuitenkin ovat. En ole mielestäni kokenut kulttuurishokkia, mutta silti mietiskelen usein, miltä Suomen maahanmuuttajista tuntuu. Tuntuuko Suomi vieraalta? Kiinnostaako aikaisemman kotimaan uutiset enemmän kuin paikalliset? Ärsyttävätkö suomalaiset tavat ja ruoat? On ollut hyvä kokea, miltä tuntuu olla ulkomaalainen.