Muutto

LOMA, osa III

Asekerholla.

Innokkaimmat tähtäilivät tämän näköisiä ihmisiä.

Martin Luther Kingin lapsuudenkoti

Dr. Martin Luther King Jr. Historic Site

Kuvataiteesta nauttimassa.

LOMA, osa II

Seikkailuni on jatkunut luolapainotteisena.

Viime viikonloppuna kävin huuhtomassa kultaa. Vaikka lapsena hiekkakasen varusteisiin kuului myös sihti, mulla ei näyttänyt olevan mitään lahjoja tähän aikuisten versioon. Perheemme yhteenlasketuksi saaliiksi tuli kolme hippua eli ehkä noin lumihiutaleen sakaran verran. En palaa Suomeen upporikkaana.

Consolidated Gold Mine oli aikoinaan suurin kultakaivos Missisippi-joelta itään päin. Se aiottiin avata uudelleen, kun kullan hinta nousi mutta hinnan taas romahdettua kaivoksesta päätettiinkin tehdä turistikohde. Pääsimme huuhtomisen lisäksi vierailemaan itse kaivoksessa.

Kävin viikonloppuna myös toisessa luolassa, nimittäin biljardiluolassa. Varsinaisesti menin etsimään Atlantan ainoaa Snooker-pöytää. Samalla selvisi, missä kaikki Atlantan olutta juovat ja tupakkaa polttavat keski-ikäiset ihmiset viettävät sunnuntaitaan.

LOMA

Olen alkanut viime aikoina leikkiä taas turistia. Viime sunnuntaina kävin ihmettelemässä naapuriosavaltion (Tennesseen) luonnonnähtävyyksiä. Kävin sekä syvällä maan sisässä kalkkikiviluolassa...

...että vuorella. 

Lookout Mountanilta pitäisi näkyä seitsemään osavaltioon. Jyrkänteen nimi on Lover's Leap, tietysti rakastavaiset ovat siitä aikoinaan hypänneet kuolemaan. Tai no, mies taisi saada apua naapuriheimon jäseniltä, nainen hyppäsi ihan omin avuin perässä.

Näistä kuvista voisi päätellä, että luonnonpuistossa kuului linnunlaulua, oksien rasahtelua ja lehtien havinaa. Koska kuitenkin olemme Yhdysvalloissa, taustalla soi musiikki. Ja kun uskaltautui tarpeeksi syvälle puistoon seikkailemaan, kohtasi myös satuhahmoja...

Viimeisenä kuva tyypillisestä amerikkalaisesta: urheiluvaatteet päällä ja virvoittava juoma kädessä. Tästäkin luonnonkohteesta löytyi Starbucks.

Pieni pyrähdys Eurooppaan ja takaisin

Osallistuin konferenssiin Skotlannissa, St. Andrewsissä. Sää suosi meitä: huhun mukaan kyseisellä viikolla paikalliset pystyivät ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen menemään rannalle tai vaikkapa syömään terassille. Itselleni oli hämmentävää olla taas niinkin pohjoisessa ja ihmettelin kaikkea: vaihtelevia sääolosuhteita (illalla ja aamulla kylmä, päivällä kuuma, tihkusadetta), valoisia öitä, merta, koivuja ja vanhoja rakennuksia.

St. Andrewsin linnan rauniot ja meri

St. Andrews on vallan kaunis pieni kaupunki. Se on kuitenkin niin "perällä", että konferenssin osallistui "vain" parisataa tutkijaa. Konferenssin järjestäjät olivat keksineet kaikenlaista mukavaa vapaa-ajanohjelmaa, ruokaa ja juomaa meille, jotka olimme löytäneet tiemme St. Andrewsiin. Oma esitelmäni meni hyvin, joten konferenssi oli kaikenkaikkiaan onnistunut.

Ennen kotiinlähtöä pysähdyin muutamaksi päiväksi Edinburghiin tapaamaan ystäviäni ja tutustumaan kaupunkiin. Nautin täysin siemauksin kaupungilla kävelystä ja muista eurooppalaisista ihmeellisyyksistä.

 

Edinburghin linna

Edinburghissa oli 1700-luvulla oma, "skottilainen   valistusaika", koska siellä oli runsas määrä filosofeja ja tiedemiehiä. Edinburghia alettiin kutsua Pohjoisen Ateenaksi. Paikalliset ottivat asian aika vakavasti, kuten alla olevasti kuvista näkyy.

David Hume toogassa

Paikallinen Akropolis

Vihdoin jotain valmista!

Tänä lukuvuonna tehty työ odottaa vielä pitkälti sadonkorjuuta, mutta yksi työn hedelmä on nyt korjattu. Muiden Helsingin Qumran-tutkijoiden muassa osallistuin minäkin Teologisen Aikakauskirjan Kuolleenmeren tekstejä käsittelevän teemanumeron kirjoittamiseen. Hirvittävän kätevää muuttaa ulkomailla ja kirjoittaa sitten suomenkielinen yhteisartikkeli...

Artikkeli oli kuitenkin hyvää harjoitusta seuraavalle koitokselle: olen viimeiset kuukaudet naputellut ensimmäistä omaa artikkeliani. Toinen keskeneräinen projekti on esitelmä, jonka käyn muutaman viikon päästä pitämässä Society of Biblical Literature -järjestön konferenssissa Skotlannissa.

Kolmannen keskeneräisen projektin sain juuri valmiiksi.

En tietenkään (?) ottanut Suomesta puikkoja mukaan, mutta syksyllä oli aivan pakko ostaa puikot ja lankaa villasukkia varten, koska meidän lattiat oli niin kylmät. Siitä sitten jotenkin ajauduin toteuttamaan Haruni-huivin. Jos kaikki purkamani silmukat laskettaisiin neulotuiksi, olisin saanut varmaan kaksi huivia yhden sijaan. Vaan kaunis se on.

Emory Hospital

Monet tuntemattomat ihmiset ovat kysyneet, opiskelenko lääkäriksi, kun kerron, että olen vierailemassa Emoryssa. Emory on tunnettu sairaalastaan, lääketieteen ja sairaanhoidon opetuksesta ja sairaalan rakennukset hallitsevat isoa osaa kampuksesta.

Toukokuussa asioin sekä päivystyksessä että lääkärin vastaanotolla, koska minua kiusasi pitkään jatkunut kuumeilu, joka sai muutaman viikon kuluessa seurakseen jonkinlaisen tulehduksen solisluun alla. Koska oireet olivat aluksi aika epämääräisiä, minulle tehtiin vähän kaikenlaisia kokeita, mutta mitään ei selvinnyt. Päivystyksessä taisi vierähtää kuutisen tuntia. Pääsin vielä helpolla, sillä kohtalotoverit kertoivat kauhutarinoita paljon pidemmistä odotusajoista. Myöhemmin lääkärin vastaanotolla sain hirvittävän hyvää palvelua vaikka aluksi olin hieman skeptinen, kun sairaanhoitaja kyseli perustietojani ja kirjoitti ne muistiin paperiselle käsipyyhkeelle. Lääkäri, jonka äiti oli kristitty ja isä juutalainen, oli itse opiskellut yhden kurssin Heprealaista Raamattua. Juttelimme siis samalla vähän Vanhasta testamentistakin.

Vihdoin ahkeran tulehduskipulääkkeiden popsimisen myötä kuume ja kipu ovat kadonneet. Toukokuu, tuo suosikkikuukauteni, meni hieman penkin alle.