Real food

Olen vihdoin tutustunut Bruster’siin. Heti porttimme vieressä on jäätelökioski, joka on ympäröity kätevästi isolla parkkipaikalla, jotta ihmiset päsevät jäätelölle.

Bruster’sin mainoslause on ”real ice cream”, joka on suosittu mainoslause. Bruster’sin versio on vielä ihan OK. Sen sijaan mainoslauseet “real chicken” ja “real cheese” karmivat jo vähän. Huikea on myös ”I can’t believe its not butter”. En koskaan löytänyt kaupasta voita, joka on oikeasti voita. Eikä limussa ole yhtään mehua riippumatta siitä, minkä makuista se on.

Kuuntelin mielenkiintoista keskustelua kerman tekemisestä. Toinen nainen kiitteli toista naista (kokki ammatiltaan) siitä, että hän oli opettanut tätä tekemään kermaa. Kun se on niin helppoa tehdä ja tosi hyvää verrattuna kaupasta ostettuun. Ja äitikin oli oppinut tekemään itse kermaa. Ihmettelin mielessäni, että onko tämä kerma itsetehtyä. Kunnes selvisi, että kerma oli itse vatkattua.

Ajokortti

Minulle myönnettiin tänään Georgian ajokortti. Taisin kuukausi sitten ravistaa päätäni rajusti ja kieltäytyä hankkimasta paikallista ajokorttia, koska pelkkä ajatuskin aiheutti vaikean stressireaktion. Hankin tätä reissua  varten kansainvälisen ajokortin, joka oikeuttaa ajamaan USA:ssa vuoden ajan. Ongelmana toisinaan on, ettei edes poliisi tiedä, mikä kansainvälinen ajokortti on. Hankin Georgian ajokortin perhesyistä, sillä Kimin mukaan kävin kalliiksi: autovakuutus on paljon kalliimpi, jos kuski ei omista paikallista ajokorttia.

Ensimmäinen askel ajokortin hankkimiseen oli vierailu sosiaalivirastossa pari viikkoa sitten. Kimi vei minut hyväosaisten sossuun, sievään taloon omakotitaloalueella. Kimi oli vieraillut aikaisemmin toisessa virastossa, jossa kuulemma pelotti. Sain virastosta paperin, joka todisti, etten ole oikeutettu sosiaaliturvatunnukseen.

Georgia Department of Driver Services

Georgiassa ajokortti maksaa kymmenen dollaria. Tein myös teoriakokeen, jossa muun muassa kysyttiin, mitä tarkoittaa stop-merkki ja miksi yöllä ajaminen on haastavampaa kuin päivällä. Testissä on 40 kysymystä ja siinä saa tehdä kymmenen virhettä. Pohdin etukäteen, että olisi huvittavaa tyriä testi ja ajaa sen jälkeen kotiin.

Täällä on joitain mielenkiintoisia liikennesääntöjä.

• Auto saa kääntyä oikealle päin punaisia ellei sitä erikseen kielletä.
• Jos risteyksessä kaikilla on stop-merkki (ja näitä risteyksiä riittää), on ensimmäiseksi pysähtyneellä etuajo-oikeus.
• Useilla teillä keskimmäinen kaista on kääntymiskaista, jota saa käyttää vain kääntymiseen. Hauskaa on, että kaistaa saa käyttää molemmista suunnista, joten kannattaa katsoa, ajaako joku sieltä vastaan.

Sain paperisen ajokortin, ennen kuin posti tuo minulle vähän jämäkämmän, luullakseni pahvisen ajokortin. Miten siis juhlin tätä saavutusta? Ajoin tietysti autolla pikaruokalaan.

Hebrew Bible Party

Olin viime sunnuntaina Hebrew Bible Partyissa. Joka lukukausi kynnelle kykenevät jatko-opiskelijat ja professorit perheinen kokoontuvat yhteen. Noin kolmekymmentä henkeä saapui Hebrew Bible -ohjelmasta vastaavan professorin kotiin grillijuhliin.

Ilmeisesti undergraduate-opiskelijoiden ja professoreiden suhteet ovat täällä muodollisemmat kuin jatko-opiskelijoiden ja professoreiden suhteet.  Jälkimmäisten osalta tilanne näyttää minusta hyvin samanlaiselta kuin Suomessa. Itseasiassa jatko-opiskelijat ja professorit viettävät aika paljon aikaa yhdessä verrattuna Suomeen. Hebrew Bible -ohjelmaan valitaan vuosittain muutama opiskelija (tänä vuonna kolme), ja opiskelijat käyvät kursseilla täysipäiväisesti kaksi vuotta, yhteensä 12 kurssia. Se, että ihmiset täällä vielä kyläilevät toistensa luona, näkyy yliopistonkin elämässä. Ensi viikonloppuna olen menossa mentorini kotiin, jossa väitöskirjaa jo kirjoittavat jatko-opiskelijat kokoontuvat keskustelemaan ja seurustelemaan.

Suosittelen lämpimästi tätä kuningatarjuustokakun ohjetta. Leivoin juustokakun Hebrew Bible partyjen jälkiruokabuffettiin. Sovelsin pakon edessä ohjetta hieman, mutta ei kakusta ohjetta noudattamallakaan voi tulla pahaa.

Riemuvuosi

Teen täällä myös töitä.

Viikosta ison osan vie Riemuvuosien kirjaa käsittelevä seminaari. Seminaari on mielenkiintoinen ainakin kahdesta syystä.

Ensinnäkin seminaari on suunnattu tohtoriopiskelijoille. Käytännössä meillä ei ole Helsingissä tohtoritason kursseja, joten on ollut jännittävää nähdä ja kokea, mitä opiskelijoilta vaaditaan. Lyhykäisyydessään vastaus on, että paljon. Paljon tarkoittaa sekä paljon raakaa työtä, että paljon aivojen käyttämistä. Käymme Riemuvuosien kirjaa läpi luku luvulta ja luemme samalla siihen liittyvää tutkimuskirjallisuutta ja muita juutalaisia tekstejä. Lisäksi luemme Riemuvuosien kirjaa hepreaksi ja opettelemme toista seemiläistä kieltä ge’eziä, koska ainoa kokonainen versio Riemuvuosien kirjasta on säilynyt ge’eziksi. Opiskelen myös itsenäisesti arameaa, sillä aramean taito kuuluu kurssin lähtötasovaatimuksiin, mutta en ole sitä koskaan opiskellut. Lisäksi kirjoitamme tutkimusesseet, jonka aiheen saa kukin valita mielenkiinnon mukaan.

Toiseksi, Riemuvuosien kirja on todella mainio teksti ja se liittyy moniin omiin tutkimusintresseihini. Riemuvuosien kirjan kirjoittaja koettaa vakuuttaa 2. vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua kanssajuutalaiset siitä, että juutalainen elämäntapa on noudattamisen arvoinen (eikä pidä nakuilla, niin kuin kreikkalaiset!). Tätä sanomaa kirjoittaja kirkastaa kertomalla maailmaan tapahtumat luomisesta Mooseksen lain saamiseen saakka mutta antaa meille yksityiskohtaisemman ja loogisemmankin kuvauksen tapahtumista kuin Genesis ja Exodus. Minua viehättävät monet yksityiskohtaiset tulkinnat, joita kirjoittaja tekee: Aluksi eläimetkin osasivat puhua, sillä miten muutan käärme olisi voinut puhua Eevalle ja Aadamille. Kain meni naimisiin siskonsa kanssa, sillä muita vaimoehdokkaita ei ollut. Niin, ja Aadam kuoli ennen kuin hän täytti tuhat vuotta, sillä vannoihan Jumala, että hyvän ja pahan tiedon puusta syövä on sinä päivänä kuoleman oma. Ja eikö Jumalalle tuhat vuotta ole kuin yksi päivä?

Keskustelimme tänään luennolla siitä, kuinka Riemuvuosien kirjan kirjoittajan oma tausta vaikuttaa hänen tulkintaansa. Professori kertoi tositarinan undergraduate kurssilta. Hän oli luetuttanut opiskelijoilla amerikkalaisten orjuuden puolustajien ja vastustajien kirjoituksia muutaman sadan vuoden takaa, minkä jälkeen hän oli kysynyt opiskelijoilta, kummat ovat konservatiivisiä ja kummat liberaaleja, orjuuden puolustajat vai vastustajat. Suurin osa opiskelijoista vastasi, että orjuuden puolustajat ovat konservatiivisia (hyväksyyhän Raamattu orjuudeen) ja orjuuden vastustajat liberaaleja. Kuitenkin useat (konservatiiviset) afroamerikkalaiset opiskelijat olivat ehdottomasti sitä mieltä, että orjuuden vastustajat olivat liberaaleja, sillä Raamattu ei missään tapauksessa hyväksy orjuutta. Piste. Heille Raamatun auktoritatiivisuus ja orjuuden vastustaminen olivat kaksi niin ehdotonta totuutta, ettei kummastakaan voinut luopua. Siispä jos Raamattu näyttää hyväksyvän orjuuden, on vika tulkitsijassa eikä Raamatussa.

Iloksenne vielä ge’ezin kielinen hymni, joka ylistää arkkienkeli Mikaelia. Hymnissä sanotaan kutakuinkin: Enkeli Mikael, kuka on kaltaisesi enkelien joukossa? Arkkienkeli, jonka vihreät ja kultaiset vaatteet ovat kuin salama.

Downtown

Kävin tutustumassa Atlantan keskustaan, joka ei ole varsinaisesti kutsuva paikka. Ihmiset käyvät siellä töissä ja lähtevät sitten pois.

Vaikka en arvostanut kaupungin keskustaa, se arvosti minua. Eräs herrasmies sanoi Kimille: ”God bless you, you have a fine lady there.”

Samana iltana menin tapaamaan Georgiassa asuvia Fulbright-stipendiaatteja ja mainitsin saksalaiselle nuorelle miehelle, että asun yhdessä aviomieheni kanssa. Saksalainen purskahti nauruun ja räkätti seuraavat kymmenen sekuntia tarjoilut suussa. Kysyin, mikä siinä on niin hauskaa. Naimisissaoloni on kuulemma niin odottamatonta. Päivä oli vähän niin kuin plus miinus nolla kehujen suhteen.

Roadtrip Ohioon

Jos minä haaveilin keskellä Suomen talvea sunroomista, Kimi haaveili autoista. Ja nimenomaan autoista monikossa, sillä kuningassuunnitelma oli ostaa kaksi autoa. Niinpä starttasimme viime lauantaina auton numero 1, jotta voisimme hakea auton numero 2 Ohiosta.  Matkaa Daytoniin on noin 600 mailia, mutta ajoimme sinne hieman pidempää maisemareittiä Nashvillen, Louisvillen ja Cincinnatin kautta, jotka ovat aavistuksen lännempänä kuin lyhin reitti.

Mielipuolinen virnistykseni kertoo siitä, että takana on tasan nolla kilometriä ajokokemusta USA:ssa ennen matkalle lähtöä. Tarkoitukseni oli ”harjoitella” ajamista menomatkalla, sillä paluumatkalle meillä olisi kaksi autoa, jotka molemmat tarvitsevat kuskin.

Liekö reittivalintamme syynä siihen, että Isaac-myrsky hätyytteli meitä.  Isaac ei ole enää hurrikaani vaan joukko saderintamia, ja me ajelimme yhden rintaman reunalla. Saimme paikoitellen sadetta ja ukkosta. Näimme yllättävän monta peltikolaria.

Sunnuntaina, autokauppojen jälkeen, vierailimme Daytonissa sijaitsevassa museossa nimeltä National Museum of the US Air Force. Museo on jaettu osastoihin ilmavoimien varhaisista vuosista läpi 2. maailmansodan, Korean sodan, Kaakkois-Aasian sodan ja kylmän sodan. Näimme lentokoneen, jolla pudotettiin ydinpommi Nagasakiin. Eräs pikkupoika arveli, että pommin pudottajan täytyy olla kansallissankari. Eräs pikkutyttö tiedusteli äidiltään, voittiko Ohio sodan.

Seikkailu kolmen lentokonehallin kokoisessa museossa aiheutti sen, että lähdimme sunnuntaina Daytonista takaisin Atlantaan verrattain myöhään. Haastavaa ”yhdessä ajamisessa” oli se, että meidän piti oikean reitin löytämisen lisäksi olla myös kadottamatta toisiamme. Jos siis ensimmäisenä ajava menee väärästä liittymästä, on toisen suotavaa seurata. Jos taas jälkimmäisenä ajava eksyy reitiltä…Uskomatonta kyllä, emme eksyneet kertaakaan.

Päädyimme illalla ennen pimeän tuloa Bereaan, pieneen kaupunkiin Kentuckyssa. Isaac muistutti taas olemassaolostaan, joten päätimme jäädä yöksi historialliseen Boone Taverniin. Se on Berea Collegen omistama hotelli ja ravintola, ja collegen opiskelijat työskentelevät tavernassa sen sijaan, että he maksaisivat lukukausimaksuja.

Kotimatka Bereasta Atlantaan oli sateinen ja sumuinen. Pyyhkäisimme Appalakkien rinteitä samalla, kun Isaac pyyhkäisi ylitsemme. En ole koskaan nähnyt niin paljon niin kauniita ja vihreitä kumpuja. Sade toi kuitenkin mukanaan sankan sumun, joka yhdessä rekkojen kanssa toi  lisäjännitystä kotimatkaan.

Nyt meillä on kaksi autoa. Niissä sitten asumme, kun palaamme Suomeen kodittomina ja rahattomina.