Vuoden alku ja loppu eivat menneet ihan putkeen. Ehdin sairastaa kahdesti, tietokone meni rikki (eika tietenkaan varmuuskopioita) ja loysin otsastani rypyn.
Ensimmainen flunssa iski deadlineviikolla ennen joulua. Istuin keittion poydan aaressa meidan pulleaan paivapeittoon kietoutuneena ja kirjoitin. Sain suurimman osan toista tehdyksi, mutta istumalihaksia ja kyynelkanavia siina koeteltiin. Tokenin sopivasti jouluksi kunnes sairastuin uudelleen muutama paiva joulun jalkeen matkalla Floridaan. Istuin kaksi paivaa autossa kipeana.
Kolmannen paivan aamuna kavin tutustumassa Floridassa amerikkalaiseen terveydenhuoltojarjestelmaan. Jokaisella tehtavalle oli oma tyontekijansa. Ehdin istua kolmessa odotushuoneessa ja kahdessa tutkimushuoneessa ja kanssani jutteli kuusi tyontekijaa. Lopputulema oli yksi varsinainen tutkimus, kaksi laaketta paikan paalla ja antibiootit mukaan.
Vuosi vaihtui Floridassa makoillen. Katselin televisiota ja luin. Viikon ankaralla lukemisella sain vihdoin tahkottua Tuulen vieman lapi. Kaksi lomalle asetettu tavoitetta, saunominen ja jaatelon syominen tavoitettiin myos.
Tietokone simahti samoihin aikoihin kuin minakin. Koska tietokone ei suostunut enaa kaynnistymaan, se lepaili Floridassa kaapissa ja kotiin palattuamme Kimi ryhtyi pelastusoperaatioon. Tiedostot saatiin turvaan muistitikulle, joten voin menna huomenna kirjastoon tekemaan toita. Kuten viime vuonnakin, kaikki tyot tuntuvat kasaantuvan tammikuulle.
Olen ollut nuoruudessani varsin vakuuttunut siita, etta saan vain naururyppyja, mutta teoriani on kenties osoittautunut vaaraksi. Jatkossa kaikki otsaa rypistavat ilmeet, kuten harmistunut, pohtiva ja kiukkuinen ilmeeni, joita kaikkia kaytan hyvin usein, vaihtuvat otsaa siloittavaan hammastyneeseen ilmeeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti