Ajokortti

Minulle myönnettiin tänään Georgian ajokortti. Taisin kuukausi sitten ravistaa päätäni rajusti ja kieltäytyä hankkimasta paikallista ajokorttia, koska pelkkä ajatuskin aiheutti vaikean stressireaktion. Hankin tätä reissua  varten kansainvälisen ajokortin, joka oikeuttaa ajamaan USA:ssa vuoden ajan. Ongelmana toisinaan on, ettei edes poliisi tiedä, mikä kansainvälinen ajokortti on. Hankin Georgian ajokortin perhesyistä, sillä Kimin mukaan kävin kalliiksi: autovakuutus on paljon kalliimpi, jos kuski ei omista paikallista ajokorttia.

Ensimmäinen askel ajokortin hankkimiseen oli vierailu sosiaalivirastossa pari viikkoa sitten. Kimi vei minut hyväosaisten sossuun, sievään taloon omakotitaloalueella. Kimi oli vieraillut aikaisemmin toisessa virastossa, jossa kuulemma pelotti. Sain virastosta paperin, joka todisti, etten ole oikeutettu sosiaaliturvatunnukseen.

Georgia Department of Driver Services

Georgiassa ajokortti maksaa kymmenen dollaria. Tein myös teoriakokeen, jossa muun muassa kysyttiin, mitä tarkoittaa stop-merkki ja miksi yöllä ajaminen on haastavampaa kuin päivällä. Testissä on 40 kysymystä ja siinä saa tehdä kymmenen virhettä. Pohdin etukäteen, että olisi huvittavaa tyriä testi ja ajaa sen jälkeen kotiin.

Täällä on joitain mielenkiintoisia liikennesääntöjä.

• Auto saa kääntyä oikealle päin punaisia ellei sitä erikseen kielletä.
• Jos risteyksessä kaikilla on stop-merkki (ja näitä risteyksiä riittää), on ensimmäiseksi pysähtyneellä etuajo-oikeus.
• Useilla teillä keskimmäinen kaista on kääntymiskaista, jota saa käyttää vain kääntymiseen. Hauskaa on, että kaistaa saa käyttää molemmista suunnista, joten kannattaa katsoa, ajaako joku sieltä vastaan.

Sain paperisen ajokortin, ennen kuin posti tuo minulle vähän jämäkämmän, luullakseni pahvisen ajokortin. Miten siis juhlin tätä saavutusta? Ajoin tietysti autolla pikaruokalaan.