Kulttuurien sulatusuuni

En ole tainnut blogissa mainita, että asun vahvasti ortodoksijuutalaisessa naapurustossa. Sapatinmatkan päässä on synagoga (בית יעקב) ja koulu. Kaupassa on runsas valikoima kosher-tuotteita, ja hiusverkon sijaan työntekijät käyttävät partaverkkoja.

(Sarjassamme noloja tilanteita: Meillä on taloyhtiössä pieni kuntosali ja siellä käydessäni kuuntelen usein kuntoilun lomassa radiota. Yritin kuunnella 2. maailmaansotaan liittyvää ohjelmaa (tiedän, tiedän, mutta kukin tyylillään), mutta kuulokkeista ei kuulunut oikein mitään. Aloitin ohjelman uudestaan ainakin kolmesti kunnes tajusin, etteivät kuulokkeet ole kunnolla kiinni ja kännykkä oli pauhannut kaikkien kuullen. Tietysti ohjelma alkoi otteella Hitlerin puheesta. Siinä meni sitten terveiset juutalaisille naapureilleni.)

Myös Emoryssa kohtaa kulttuureja, joita Helsingin yliopistolla ei ole: tiibetiläismunkkeja ja kasvot peittäviä musliminaisia. Munkit ovat saapuneet Emory-Tibet -ohjelman kautta ilmeisesti opiskelemaan luonnontieteitä. Turha tietysti edes mainita, kuinka monesta maasta Emoryyn saapuu kandi-, maisteri- ja tohtoriopiskelijoita suorittamaan koko tutkinnon.

Viime syksyn kurssillani oli edustusta "vain" viidestä maasta. Yhdysvaltojen lisäksi meitä oli Koreasta, Saksasta, Iso-Britanniasta ja Suomesta. Toisaalta (yliopisto)kulttuurien kirjoa lisää myös se, että melkein jokainen meistä oli opiskellut ainakin kahdessa eri yliopistossa elämänsä aikana. Se tuo vaihtelua kunkin opiskelijan osaamiseen ja näkökulmiin.

Täällä kirkkojen kyltit ovat hauskoja,
mutta kyllä juutalaisessa seurakunnassakin osataan.

Nämä raamatulliset myslit jaksaa aina hymyilyttää.